Tammerrkossken sillalllaaa

Terveiset Explorers Campsitelta! Saavuttiin tanne aamulla eilisen auringonoton uuvuttamina. Nauroin Aunelle kun silta paloi polvet, saaret ja jalkapoydat, mutta kuten usein ennenkin, pilkka kavi taas omaan nilkkaan. Illalla nostin vahan paitaa niin Aunen ensireaktio oli, etta mika sun mahaa vaivaa? Se siis muistuttaa tomaattia varinsa -ja muotonsa- puolesta. Myos alaselkani on palanut aika pahasti ja on kivuilias. Aunella onneksi jo kipu hellittaa, kiitos kortisonin ja aloe veran. Muuten eilinen meni maailman menoa ihmetellessa. Kaytiin kylla automaatilla ja oli hieman hysteerinen olo kun kaveltiin takaisin hotellille reilu 600euroa tungettuna taskuihimme (ja taallahan setelit on pienia eli niita oli a i v a n s a i r a s n i p p u) ja ymparilta kuului useita muzungu-huutoja (muzungu=valkoinen). Onneksi kukaan ei tullu kattelemaan, olis voinu rahat tulla hikisten kammenien mukana ulos taskusta. Tama Explorers Campsite on siis majapaikkanamme kolmen yon verran. Matka Kampalasta Jinjaan kesti 1,5h. Koskenlaskua olisi tarkoitus harjoittaa tostaina niililla (Nile Explorersin rafting) joka avautuu campsiten terassilta suoraan eteemme. Hienot maisemat siis. Huomenna keskiviikkona mennaan aamulla parin tunnin ratsastukselle Bujagali Fallseille, saa nahda miten Aunen jalat reagoi ja toimii seuraavana paivana veneessa :) Perjantaina suunnataan taas Red Chilliin ja Kampalan yoelamaan viikonlopuksi. Odotetaan viikonloppua kuin kuuta nousevaa, viime viikonloppu oli niin hauska. Onneksi on sopivasti ohjelmaa taalla ja ehtii vahan chillatakin. Ollaan muuten nahty ensimmaiset paikalliset miesparit talla Jinjan reissulla. Johtuneekohan kuumuudesta, mutta ollaan nahty aivan hillittoman omituisia unia. Asken uneksin, etta Wallu Walpio oli taalla vapaaehtoisena hakemassa meille lonkeroa ja jossain tien varrella olevassa kyltissa luki, etta lahin kirjasto sijaitsee Salossa. Aunen unessa taksikuski yritti kuristaa sen kn me ei maksettu tarpeeksi ja ma tulin ilmanyrkkeilemaan taksikuskin naaman eteen ja puolustin Aunea. Hitto alkaa jo pikkuhiljaa jannittamaan se raftinki.

Ei mitaan valia, ei liikaa jarkea...lahdetaan tanaan, kohti paivantasaajaa

Hello all my lovers out there!

Oltiin siis kaksi yota safarilla. Ekana aamuna mentiin puistoon autolla ja nahtiin leopardi, hillittomasti kirahveja, villisikoja ja antilooppeja seka yksi norsulauma. Illalla kaytiin kolmen tunnin veneajelulla ja nahtiin paljon krokotiileja ja hippoja seka erilaisia lintuja seka liskoja. Oli mielettoman hieno reissu. Toisena aamuna lahdettiin kavelyretkelle katsomaan vesiputouksia, mahtavan nakoista. Majoitus oli kahden hengen teltassa ja pihalla liikkui villisikalaumoja. Eniten ongelmia tuotti baarin katosta tippuvat koppakuoriaiset. Tutustuttiin matkalla kanadalaiseen perheeseen jossa tytto oli sosiaalityontekija ja poika laakari.Olivat olleet Ugandassa nyt 3kk. Kun kerrottiin,etta mekin ollaan sosiaalialalla niin tytto kertoi miehesta joka tyoskentelee Kampalassa katulasten parissa, ja etta voi antaa meille miehen numeron jos halutaan kayda katsomassa slummeja. Lopulta kavi ilmi, ettei heilla enaa ollutkaan miehen numeroa.Harmitti kylla aika paljon. Kanadalaisten aiti oli mielettoman hauska. Veneretkella se katsoi tyrmistyneena meidan 15 suojakertoimen aurinkorasvaa ja sanoi, etta nyt aiti laittaa teille vahan vahvempaa kamaa ja kaivoi repustaan suojakertoimen 45 :) Safarilla saatiin myos lainata niiden kiikareit amika oli mielettoman hieno juttu.Meilla ei tietenkaan ollut edes taskulamppua,mutta onneksi jokaisella teltalla oli oma soihtu teltan ulkopuolella, etta nakee kavella pimealla; Leirintaalueella naas liikkuu hippoja... Meilla oli myos mielettoman hyvat oppaat kaikilla retkilla. Olisin laittanut kuvia mutta en pysty talla koneella.



Perjantaina tultiin takaisin Kampalaan ja lahdettiin baariin. Tanssittiin hiesta markina koko yon enka kehtaa siita kertoa enempaa. Paastiin kuitenkin turvallisesti kotiin kun meilla oli kuski odottamassa. Naurettiin sille, etta me ollaan ainoat suomalaiset jotka osaa tanssia, ja etta huomenna mennaan sitten sellaiseen paikkaan missa ei ole muita valkoisia. Aamulla ei sitten enaa naurattanu niin paljoa, koin aika pahaa krapulaa koko paivan. Illalla kuski kuitenkin vei meidat toiseen baariin. Ihmeteltiin ensin, etta miksi se tuli meidan mukaan sisalle asti, mutta pian tajuttiin. Paikka oli iso luola taynna Kampalan yokiitajia eika ensivaikutelman mukaan oltu erityisen tervetulleita. Naiset mulkoilivat valilla aika pahastikin eika miehista ottanut selvaa. Mita pidemmalle ilta meni sita parempi vastaanotto saatiin, varsinkin tanssilattialla. Oli helvetin kuuma ja kaytiin valilla tuulettumassa jossain pimealla takakujalla jossa pari kadun miesta yritti pitaa meille seuraa. Ei siina muuten mitaan,mutta kun niilla oli hervottomat jousipyssyt mukana. Kuski kylla piti meita silmalla koko ajan ja vei meidat tanssimaan tuulettimen alle. Meilla oli hirvean hyva suunnitelma, etta juodaan vahemman kuin edellisena iltana ja myos vetta.No, ehka ne muutamat vesihuikat hotellissa ajoi samaa asiaa.

Kampalan katukuvassa ei pahemmin lansimaalaisia nay. Naissa ostoskeskuksissa niita tulee jonkun verran vastaan. Tai no,ei naa meidan mittapuun mukaan mitaan ostoskeskuksia ole :) Rahaa ainakin saastyy kun ei olla loydetty mitaan erityista ostettavaa, lahinna kasitoita ym.Eilen tormattiin kahteen suomalaiseen naiseen jotka on Kampalassa suorittamassa tyoharjoittelua.Nyt en pysty enempaa kirjoittamaan kun vahan oksettaa kun katson nappaimistoa. Lahdettiin siis puolenpaivan aikaan bussilla nettikahvilaan eika taalla ole edes vessoja. Paljoa ei olla rusketusta saatu, huomenna ajateltiin pyhittaa koko paiva sille touhulle. Tiistaina lahdetaan niilille.

Kasi ylos kaikki jotka kavelivat rajan yli!

No niin, ollaan paasty kaupungille ja hieman nopeamman netin aareen. Taalla sataa vetta, pieni kuuro luutavasti. Bussimatkasta viela sen verran, etta tapamme mukaan meilla ei ollut yli kolmentoista tunnin matkalle kuin pieni keksipaketti ja puoli pulloa vetta eika tietenkaan yhtaan kateista. Vedettiin sitten niiden voimilla, ja onneksi bussin hintaan kuului myos vetta. Liikenne on samanlaista kuin Aasiassa, nytkin mentiin niin lahella jyrkannetta etta vatsassa tuntui :) Mutta maisemat oli hienot. Matkan kohokohta oli varmaankin Peter Andren musiikkivideo joka kuultiin "muutaman" kerran, sekin ukko on joskus ollu nuori. Laulettiin myos ihan fiiliksissa Toton Afrikaa ja saatin muutama hymyileva katse kanssamatkustajilta.
Rajalla kuitattiin itsemme ulos Kenian puolelta ja kun ei suomalaisina osattu rynnia vaan jonotettiin vuoroamme jaimme tietenkin vikoiksi. Huomattiin sitten, etta meidat oli hylatty; ei muita bussimme matkustajia eika bussia lahimaillakaan. Ei voitu ottaa kyytia rajan toiselle puolelle kun ei ollu rahaa joten kaveltiin suorassa auringon paisteessa ja viela kaannyttiin vaaraan suuntaankin, mutta onneksi paikalliset rahanvaihtajat ohjasivat oikeaan suuntaan. Viisumit saatiin naurettavan nopeasti ja bussissa naurettiin, etta kasi ylos kaikki jotka kaveli rajan yli. Oli helvetin kuuma, mutta onneksi ikkunoista tuli mukava tuuli kun paastiin taas jatkamaan matkaa.

Liskot on taalla yhta allottavia kuin Indoissakin. Niin, ja sauvasirkat. Muuten meidan huone ja suihku-ja vessatilat on mukavat. Aamulla respan vakikin tuntui kivemmalta. Kyselivat lavistyksista :) Lahdettiin sitten kuuminpaan aikaan kavelemaan keskustaan, oli meilla onneksi aurinkorasvaa ja vesipullo mukana. Mukavan rauhassa saa kavella, ja kyydin tarjoajatkin lopettavat kun kerran sanotaan ei kiitos.Kaytiin syomassa suht hienossa raflassa, tulin sitten Ugandaan asti syomaan norjalaista lohta =) Ostettiin myos viinia viikonlopuksi. Mitaan erityista shoppailtavaa ei oo loytyny. Mutta edelleenkin Kampalassa on laiskempi asiakaspalvelu kuin Nairobissa, ainakin naiden muutaman paivan perusteella. Apua saa kylla jos kysyy, mutta eron huomaa heti.

Huomenna lahdetaan Murchison Fallseille jossa toivottavasti nahdaan elaimia.

Red Chilli Hideaway, Kampala

No niin, enpa tieda mista aloittaa. Tarkein asia vaikka ensin, eli mulla ei ole puhelinta. Se on luultavasti tippunut housuni taskusta. Jos jotain positiivista haluaa asiasta loytaa niin se oli kiinni. Aloin aamulla etsimaan puhelinta latausta varten enka loytanyt sita repusta enka mistaan. No, taytyy varmaan kuitenkin sulkea liittyma varmuuden vuoksi. Etta jos tule jotain tarkeaa asiaa niin laittakaa viestia Aunen puhelimeen. Yritan paasta elisan sivuille mutta huonolta nayttaa..

Nairobissa huomattiin, etta mun piilarinestepullo oli hajonnut rinkkaan ja kamat oli markina. No, loydettiin onneksi optikko joka myi jo vanhentuneen nesteen halvalla :) Oli hauskaa kun herattiin kukon kiekumiseen, ja Aune kuittasi asian sanomalla, etta taas naita suurkaupungin ongelmia. Nairobissa ihmiset oli todella ystavallisia ja saatiin hyvaa palvelua.




Bussimatka Kampalaan oli pitka, mutta maisemat sitakin hienommat. Nahtiin seeproja, mahtavat vuoret ym. Ugandan puoli muistutti paljon Indonesiaa, mopoja vaan ei nay ja tiet ovat hiekkaisempia. Illalla saavuttiin tanne hoteliin eika ensivaikutelma ollu mitenkaan hyva. Meidan varausta ei loytynyt ja ihmiset oli paljon tylympia kuin Nairobissa, mista olin aika ylattynyt. Nyt aamulla -kun on saanut ruokaa-, asiat nayttaa jo paremmilta. Puhelin vaan harmittaa. Kirjoittelen paremmalla ajalla lisaa.

Lontoo, Heathrow

Taalla odotellaan koneen lahtoa ja kulutetaan punnan kolikoita. Lento Lontooseen sujui nopeasti vaikka vihaankin noita pienia Finskin koneita. Hysteerisia naurukohtauksia saatiin lahes koko kahden ja puolentunnin lennon ajan, jutuissa ei ollu paata eika hantaa.



Lontoon kohdalla alapuolellamme avautui valomeri, aivan mahtavan nakoista. Kentalta lahdettiin Comfort hotelliin Hayesiin. Saatiin mukava kahen hengen huone. Kulutettiin rahaa hotellin ylihinnoiteltuun ravintolaan kun oli niin pirun kova nalka. Matkalla ravintolaan vastaamme kaveli Elvis. Ja musta orja suoraan etelavaltiosta. Ja kapteeni. Pikkuhiljaa tajuttiin, etta jossain oli naamiaiset ja loppuilta menikin arvostellessa asuja. Tuo orjaksi pukeutunut olikin oikeasti ihonvariltaan valkoinen, mutta aika taitavasti oli ihonsa varjannyt. Kaulalla nakyvat hikilaikat paljastivat todellisen luonnon. Lopulta vasymys vei voiton ja nukahdettiin kun nahtiin sangyt.

Aamulla kaikki sujui hyvin, kunnes meidan piti hypata bussiin joka maksoi. Meilla ei tietenkaan ollu tarpeeksi rahaa eika hotellin aulassa olevasta automaatista johon olimme toivomme heittaneet, ollut mitaan apua. Mikaan kortti ei toiminut. Bussi alkoi tehda lahtoa ja muutama tuskahien pisara keraantyi otsalle. Viime tingassa menin sitten respaan itkemaan, ettta meidan kortit ei toimi eika meilla ole kateista, niin respan tati sitten kertoi, etta kahden metrin paassa on lippuautomaatti josta lippuja voi ostaa kortilla. Pienessa mielessani manailin, etta tuskin sekaan toimii. Tungin masterin sisaan ja vapisevin sormin vaalittiin kaksi lippua terminaali vitoseen. Ja, kiitos luojalle taas tastakin, saatiin liput.

Matkalla kentalle tuntui kun meidat olisi repasty suoraan Emmerdalen maisemiin. Hehtaareittain mutaisia peltoja, hevosia ja lampaita, kuivuneita puiden lehtia, kapeita teita, kevainen ilma ja tutun nakoisia taloja. Hitto kun joskus olisi viela lentaisi tata kautta niin viettaisin ainakin muutaman paivan katselemassa naita maisemia seka tietty Lontoon keskustaa.

Lähtö lähenee..

Vajaan parin vuorokauden kuluttua ei tarvitse valitella loskasta ja tuulesta :) Kuluva (ja edellinenkin) viikko on hujahtanut hetkessä ohi eikä pahemmin ole ehtinyt matkaa edes ajatella. Huomasin sentään perjantaina, että passini vanhenee ja uuden käyn hakemassa ennen lentokentälle lähtöä. Saimme siis edes pientä draamaa =) Nyt pitäisi vielä selviytyä tästä yövuorosta, hoita viimehetken matkajärjestelyt huomenna ja sitten nukkua univelat viimeisenä yönä pois. Väsyttää aivan sairaasti, viimeiset 32 tuntia olen ollut valveilla kun yövuoron jälkeen ei ole ehtinyt nukkua. Nuorena jaksaa :)