21 maaliskuuta 2009

Lontoo, Heathrow


Taalla odotellaan koneen lahtoa ja kulutetaan punnan kolikoita. Lento Lontooseen sujui nopeasti vaikka vihaankin noita pienia Finskin koneita. Hysteerisia naurukohtauksia saatiin lahes koko kahden ja puolentunnin lennon ajan, jutuissa ei ollu paata eika hantaa.



Lontoon kohdalla alapuolellamme avautui valomeri, aivan mahtavan nakoista. Kentalta lahdettiin Comfort hotelliin Hayesiin. Saatiin mukava kahen hengen huone. Kulutettiin rahaa hotellin ylihinnoiteltuun ravintolaan kun oli niin pirun kova nalka. Matkalla ravintolaan vastaamme kaveli Elvis. Ja musta orja suoraan etelavaltiosta. Ja kapteeni. Pikkuhiljaa tajuttiin, etta jossain oli naamiaiset ja loppuilta menikin arvostellessa asuja. Tuo orjaksi pukeutunut olikin oikeasti ihonvariltaan valkoinen, mutta aika taitavasti oli ihonsa varjannyt. Kaulalla nakyvat hikilaikat paljastivat todellisen luonnon. Lopulta vasymys vei voiton ja nukahdettiin kun nahtiin sangyt.

Aamulla kaikki sujui hyvin, kunnes meidan piti hypata bussiin joka maksoi. Meilla ei tietenkaan ollu tarpeeksi rahaa eika hotellin aulassa olevasta automaatista johon olimme toivomme heittaneet, ollut mitaan apua. Mikaan kortti ei toiminut. Bussi alkoi tehda lahtoa ja muutama tuskahien pisara keraantyi otsalle. Viime tingassa menin sitten respaan itkemaan, ettta meidan kortit ei toimi eika meilla ole kateista, niin respan tati sitten kertoi, etta kahden metrin paassa on lippuautomaatti josta lippuja voi ostaa kortilla. Pienessa mielessani manailin, etta tuskin sekaan toimii. Tungin masterin sisaan ja vapisevin sormin vaalittiin kaksi lippua terminaali vitoseen. Ja, kiitos luojalle taas tastakin, saatiin liput.

Matkalla kentalle tuntui kun meidat olisi repasty suoraan Emmerdalen maisemiin. Hehtaareittain mutaisia peltoja, hevosia ja lampaita, kuivuneita puiden lehtia, kapeita teita, kevainen ilma ja tutun nakoisia taloja. Hitto kun joskus olisi viela lentaisi tata kautta niin viettaisin ainakin muutaman paivan katselemassa naita maisemia seka tietty Lontoon keskustaa.

1 kommentti:

Martina kirjoitti...

Draama päivässä piristää :)