No One Like U (by P-square)

Nairobi, Milimani Backpackers

Saavuttiin Nairobiin maanantai-iltana huonommassa ja kalliimmassa bussissa kuin viimeksi. Lauantai-ilta Kampalassa sujui mielenkiintoisesti ja tanssittiin Voltsissa aamuviiteen. Sunnuntaina maattiin uima-altaalla ja karistettiin nahkaamme. Lainattiin suomalaisten puhelinta kun Aunen luuri on seonnut lampohalvauksesta eika suostu lukemaan sim-korttia. Eli kuka tahansa tuleekaan meita vastaan niin ottakaa Aunen avaimet mukaan jotta miekin paasen kotiin :)

Vastaanotto milimanissa oli lammin. Scoopy-koira muistuttaa mielettoman paljon Petoa. Tiistaina kaveltiin pitkin Nairobin katuja ja ihmeteltiin miten taalla on niin paljon mustia ihmisia. Sitten muistettiin, etta eihan me ollakaan Jakartassa vaan Nairobissa! Tuntuu niin kotoisalta, etta on vaikea ymmartaa Nairobin huonohkoa mainetta. Oikeastaan se on viihtyisampi kuin Kampala. Tanne ma tuun sitten toihin kunhan loydan sopivan paikan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Olen tosissani.
Kaytiin myos kirahvisentterissa jossa pussailtiin kirahvien kanssa. Napattiin sinne taksi ja kuski oli hauska, esitteli meille kaikki vastaantulevat asiat. Luultiin yhtakin aidattua tilaa puutarhaksi, se olikin sotilastukikohta. Heh heh. Onneksi ei menty sinne piknikille.Istuttiin ruuhkassa reilun tunnin kun mentiin takaisin hotellille. Taksimatkan jalkeen alettiin kaivamaan kuvetta ja kuultiin, etta kuski sanoi meille 11tuhatta shillinkia (n.100euroa). Oltiin ihan etta mita vittua ja laskettiin rahojamme ja mietittiin, etta ehka ei osata laskea kurssia oikein. Kuski katsoi kauhistuneena rahojamme ja sanoi no madam, no eleven thousand, ONE THOUSAND! Ei meinattu paasta taksista ulos kun naurettiin niin kippurassa, vartijakin tuli katsomaan mita ihmetta oikein tapahtuu.

Lahto lahenee. Kahdentoista tunnin kuluttua ollaan luultavasti lentokentalla. Viisumit on kylla voimassa kesakuuhun asti etta katsotaan jaadaanko viela hetkeksi. Koirat voi myyda ja rahat laittaa tilille jos ei torstaina ilmestyta Helsinki-Vantaalle. Mun taytyy nyt nopeasti etsia sopiva aviomies etta voin muuttaa tanne Nairobiin tai Ugandan puolelle. Seuraavasta reissusta tulee sitten aika kallis kun Malesian ja Indonesian lisaksi taytyy paasta tannekin. Lisailen viikonloppuna kuvia kirjoituksiin.

Se on moro!

So how is mzungu-land?

Terveiset kuumottavasta Kampalasta!
Ei sitten paasty hyppaamaan narun jatkoksi, mutta ei se haittaa. Vietettiin viimeinen paiva camsitella sohvilla maaten ja tuulenvireesta nauttien. Illalla katsottiin isolta skriinilta kooste meidan raftingista, video ei ollu yhtaan niin kamala kuin mita pelattiin, mutta meidan pahinta kaatumista ei mielestani nay siina, argh!! No, ostettiin dvd:t muistoksi, se oli kylla hienoa katsottavaa. Tulen merisairaaksi pelkasta ajatuksesta. Ma oon jo niin paikallinen, etta pystyn kaytamaan farkkuja ihan helposti ja olen jopa flunssassa!!

Tultiin siis eilen takaisin Red Chilliin ja esittelin ylpeana neljaa (kivuliaasti)hajonnutta kynttani kaikille tyontekijoille. Ollaan eletty raftingin jalkipaniikkia nyt muutama paiva ja paadytty siihen lopputulokseen, etta jos paastais uudestaaan niin ei mentais. Eilen illalla oltiin Angenoir (?) nimisella clubilla. Oltiin vahan pettyneita kun siella oli joku 70-luvun ilta ja musiikki ei ihan napannu. Tehtiin tuttavuutta muutaman paikallisen kundin kanssa ja naureskeltiin kun ohikulkijat tulivat nayttamaan niille peukkua tai taputtamaan olalle, etta hyva diili. Lyhyiden younien jalkeen ollaan yllattavan hyvassa hapessa. Napattiin boda-bodat ja kaytiin ostamassa luxury-bussiliput Nairobiin (12h matkustamista kaikilla mukavuuksilla n.30e/naama) kun ajateltiin, etta nyt voi jo vahan torsatakin :) Sitapaitsi tiedan vellovani niin kovassa masiksessa koko matkan etta hyva kun on tilaa ymparilla. Nyt pitais lahtee etsimaan paria cd:ta joita ollaan kuultu taalla. Illalla on vuorossa Club Volts jossa ajteltiin juhlistaa viimeista lauantaita.

Ah, miten ihanaa kun on nopea netti!! On ollu niin huvittavaa kavella kaupungilla kun vaatekauppojen mallinukeilla on lantio levennetty :) Ostettiin parit kengat ja kasitoita, mutta mitaan vaatteita ei oo loytyny.

Ei mikaan paskaakaan paina, vietan ansaittua lomaa parasta aikaa!

Team Nokia tassa moi!

On ollu taas niin uskomattomat pari paivaa etta voisin itkea ihan vaan onnellisuuttani ja siita surullisesta tiedosta, etta kohta taa kaikki on taakse jaanytta.

Mista aloittaisin?
Elama taalla campsitella on sujunut chillatessa.
Eilen oltiin siis ratsastamassa. Tehtiin parin tunnin lenkki niilin varrella. Olin todella ylpea Aunesta joka parjasi todella hyvin ilman aikaisempaa kokemusta, ratsasti itsenaisesti ja ravasikin paljon. Ma sain painella laukkaa omaa tahtiani. Hevoset oli hyvakuntoisia ja oppaat mukavia. Ratsastettiin halki pienien kylien ja koulujen pihalla lapset alkoivat hysteerisesti kiljumaan ja juoksemaan kun nakivat meidat. Jotkut pelastyivat ja itkivat. Oli mielettoman hauskaa.

Tanaan aamulla lahdettiin kohti Niilin jokea. Jouduttiin ensin odottamaan 45minuuttia jonkun hienostohotellin edessa kun joukko muita turisteja antoivat odottaa itseaan. Ne onneksi tekivat vain puolen paivan reissun ja ainoastaan yksi veneellinen teki koko paskan; mun ja Aunen lisaksi meidan veneessa oli kolme norjalaista. Hyvia tyyppeja. Ja mika parasta, meidan team leader oli aivan iiiihana poika joka nimesi meidat Aunen kanssa Team Nokiaksi.

Ensin harjoiteltiin veneeseen tuloa ja minkalaista veneen alla on kun se kaatuu. Ihan hyva etta kokeiltiin, nimittain me kaaduttiin heti tokassa (vai oliko se eka?) laskussa ja voi jumalauta mika paniikki meinasi iskea. Vene kaatui ylosalaisian ja tunsin vaan kun virta vei. Yriti potkia kuin hullu vaikka ei olisi saanut ja juuri kun ajattelin, etta tulin sitten Ugandaan asti kuolemaan, kateni osui turvakajakin sivuun ja paasin pelastusveneen kautta takaisin paattiin. Kaikki muutkin olivat tippuneet. Seuraavat laskut oli helpompia, oli mielettoman siistia kun vesi tuli niin sairaalla voimalla, etta ajattelin miten kukaan on voinut selviytya tsunamista hengissa. Ja mika voiton fiilis kun paatti pysyi pinnalla. Puolessa valissa meilla oli lepotauko, syotiin ananasta, kekseja ja otettiin aurinkoa. Yritin kovasti nayttaa team leaderille parhaimmat puoleni, mutta se oli aika haastavaa likomarat vaatteet ja pelastusliivi+kypara paassa. Tauon jalkeen jatkettiin matkaa, ja ei kestany kauaa kun virta nappasi meidat uudestaan syleilyynsa. Tuntui etta olisin ollut vedessa ikuisuuden kunnes tajusin, etta olin saanut pidettya paatin naurusta kiinni ja olin veneen alla. Paniikkikohtaus meinasi tulla kun en heti paassyt pois ja tunsin kuinka venetta kaannettiin oikein pain. Oli pakko sanoa, etta siina kohtaaa en enaa nauttinut niin hirveasti, eika Aunekaan. Seuraaville putouksille melottiin aika kauan ja kerroin kaikille hurjia juttuja toista ja Aune nauroi mun epatoivolle. Muutamat laskut paastiin aika tyylikkaasti, kunnes koitti viimeinen lasku. Se ei ollu iso eika ajauduttu pahaan paikkaan, mutta vene jai pomppimaan paikalleen ja kaikki muut paisti mina ja Aune tipuivat!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! JEEEEEEEE!!!!!! Tuuletettiin ihan sairaasti. Nyt illalla parin tunnin paasta nahdaan koko paska isolta skriinilta, on varmaan tosi kivan nakoista.

So this is Africa, totesin asken respan pojalle kun olin kirjoittanut kilometrin pituisen tekstin ja tuli sahkokatkos. Ei siina mitaan jos joustui kirjoittamaan uudestaan, mutta kun jo pelkka sisaankirjautuminen blogiin vie sen 30minuuttia.

Koyhyyden nakeminen on tuntunut valilla suunnattoman pahalta. Ollaan niin etuoikeutettuja kun voidaan tulla tanne, pitaa hauskaa ja lahtea takasin pohjoismaiseen elintasoon. Meidan team leader (siis se joka johti meidan venetta koskenlaskussa, en muista mika se on suomeksi)kyseli mita duunia tehdaan, maksetaanko meille siita kun istutaan toistossa juomassa kahvia. Todettiin Norjalaisten kanssa, etta ongelmia meillakin on, ei ehka samassa mittakaavassa kuin Ugandassa mutta kuitenkin.

Nyt lahden juomaan kylmaa olutta, Nile Speciaalia. On muuten oikeesti hyvaa, jopa ma voin juoda sita. Huomenna lahdetaan takaisin Kampalaan, mutta sita ennen hypataan boda-bodaan (moottoripyorataksiin)ja katsotaan paastaanko hyppaamaan benjia :).

Rakkautta kaikille!

Terveisin Tasankovosut