Kehareiden kevatretki

Lahdettiin aamulla aikaisin torille ostamaan lihaa, kalaa ja vihanneksia. Tori oli viehattava, sellainen kivikautinen, eri hajujen ja ihmisten sekoitus. Meita katseltiin ja tuijoteltiin, jotkut sanoivat Anna-Liisalle, etta onpa sinulla kauniita lapsia, houkuttelivat meita ostamaan banaania ym. Eras nainen myos huuteli jotain negatiivista, mutta mami ei kertonut mita. Joku huntupainen, meidan ikainen tytto nappasi mua kasivarresta ja kysyi tylylla aanensavylla mista olemme. Kun vastasin Suomesta, han huokasi "aah, Finlandia", ikaankuin helpottuneena. Kai han halusi tietaa olemmeko hollantilaisia.

Tori oli todellakin erilainen kuin Suomessa; kokonaiset kanat makasivat poydalla, kalaliemet sekoittuivat varpaisiimme, lihan paalla porrasi lauma karpasia ja kaikki punnittiin vanhaan tyyliin painoilla. Hygieniasta ei tainut olla tietoakaan, mutta elossa yha ollaan ;D Anna-Liisa on kylla tarkka siita kenelta han tuotteita ostaa ja pyrkii kayttamaan myyjia jotka ovat luotettavia ja ystavallisia eivatka vedata hinnassa. Torilla oli todella kuuma, mutta onneksi ikkunattomassa lava-autossa kavi ihana tuulenvire. Iltapaivalla otimme myos aurinkoa sen kymmenen minuuttia minka pystyimme olemaan ja opskelimme bahasa Indonesiaa

Eilen olimme naapurissa kuuntelemassa huumeiden vastaista konserttia jossa paikallinen Mike Monroe ystavineen arvosteli nuorten soittotaitoja. Meidat tietenkin istutettiin eturiviin ja saimme juoavaa seka seuraa tapahtuman jarjestajasta. Mukavasti soi korvissa kun kajarit oli parin metrin paassa. Tilaisuudessa oli poliisi joka kertoi huumeiden vaaroista ja tuomioista joita huumeiden hallussapidosta ja kaytosta jaetaan ja minkalaiset olot vankilassa on ym. Aihe poiki muutamia keskustelun aiheita, kuten poliisien huumeidenkaytto seka narkomaanien kuntoutus. Viimeisen puheen piti imaami, ja se oli kuulema yhta tyhjan kanssa, pelkkaa provosointia ja kaikenlisaksi imaami poltti koko tlaisuuden ajan ketjussa tupakkaa, siis todellakin taukoamatta. Hieno esimerkki..

Huomenna meilla ei ole pahemmin ohjelmaa tiedossa, mutta torstaina lahdemme Patiin uusimaan lupalappumme polisille. Perjantaina lahdemme uimaan ja lauantaillekin on suunnitelmissa vierailu keharilaan ja vanhustenkotiin. Maanantaina menemme Jogyakartaan kahdeksi yoksi katsomaan Borobuduria (suurta Buddha-temppelia) ja shoppailemaan, se on Jaavan kulttuurikaupunki.

Meilla on kello varttia vaille seitseman illalla. Lapset laulavat mun lempikappaletta iltahartaudessa, ihanan kuuloista. Morris soittaa kitaraa. Valilla koirat saavat kohtauksen ja juoksevat haukkuen ympari aulaa kunnes taas rauhottuvat. Ciripa kavelee pitkin poytaa haistelemassa lapsia ja poytaliinaa, ja valilla joku nappaa sen syleilyynsa kunnes koira on turvallisesti Anna-Liisan luona. Lapset laulavat sydamensa pohjasta.

Ikavoin tata kaikkea jo valmiiksi.