Hello babys!!!
Kirjoittelen teille taalta hikisesta kopista, jossa on Jalan Jaksan parhaimmat nettiyhteydet. Aika taalla on vierahtanyt luvattoman nopeasti; Aune lahti tanaan kotiin (ja sairastui pahasti juuri edellisena yona, ja aamun vietimmekin sairaalassaennen kentalle menoa). On jarkyttavaa huomata, etta 27 paiva mekin nousemme koneeseen. En haluaisi lahtea.
Vietimme eilen aamupaivan vesipuistossa. Taalla naiset uivat vaatteet paalla tai kokouimapuvussa (=ranteista nilkkoihin peitetty), joillakin viela huntu paassa. No me terveet pohjoismaalaiset tietenkin nayttaydyimme kulttuuria kunnioittamatta bikineissa, tosin menimme kaikista syrjaisimpaan altaaseen jossa ei ollut muita -paitsi tietenkin kaikki paikan miespuoliset tyontekijat vartijoista puidenistuttajiin katselemassa meita. No, viihdyttiin kuitenkin hyvin, ja kun jo teimme lahtoa altaaseen ilmestyi paikallisia nuoria jotka hamillaan katselivat ja hihittivat meille. Oli todella kuuma paiva, eika kukaan tainut valttya palovammoilta. Saimme henkilokohtaista opastusta (jaa, miksikohan...) paikalliselta vartijalta joka esitteli meille puistoaan ja kavi saannollisin valajoin huolehtimassa (= ruokkimassa silmiaan) meidan terpeistamme. Muuten olemme viettaneet aikaa shoppaillen ja Rauman tytot sivistivat itseaan museokaynnilla, jonka mina ja Aune jo olemmekin kokeneet pari vuotta sitten.
Taalla on jarkyttavan paljon kalliita ketjuja kuten Prada ja Cucci, vaikka enemmistona taallakin taitaa olla koyhat ja keskituloiset. Jakartan rikkaat ovatkin sitten paikalliseen tuloon nahden todella rikkaita. Takseja nakyy ketukuvassa todella paljon ja kadulta saat heti kyydin. Kaupungin paalla leijuva saastepilvi kertoo paljon liikenteesta. Aasiassa ei muuten nay ollenkaan huonokuntoisia autoja.
Jakarta on kaupunki josta sanotaan, etta sita joko rakastaa tai vihaa. Ma olen siina keskivaiheilla. Sanotaan vaikka, etta tama on ok, mutta kaikista kaupungeista mun sydan lyo eniten Kuala Lumpuriin ja Helsinkiin.
Huomenna kello kymmenen paikallista aikaa nousemme junaan kohti Semarangea ja Keletin kylaa. Netissa kayminen vahenee taas huomattavasti, silla hermoni eivat yksinkertaisesti riita siihen super mega hitaaseen nettiin.
Se on moro!
(lahden baariin)
(saatan kylla viela lisata kuvia edelliseen tekstiin)
Kirjoittelen teille taalta hikisesta kopista, jossa on Jalan Jaksan parhaimmat nettiyhteydet. Aika taalla on vierahtanyt luvattoman nopeasti; Aune lahti tanaan kotiin (ja sairastui pahasti juuri edellisena yona, ja aamun vietimmekin sairaalassaennen kentalle menoa). On jarkyttavaa huomata, etta 27 paiva mekin nousemme koneeseen. En haluaisi lahtea.
Vietimme eilen aamupaivan vesipuistossa. Taalla naiset uivat vaatteet paalla tai kokouimapuvussa (=ranteista nilkkoihin peitetty), joillakin viela huntu paassa. No me terveet pohjoismaalaiset tietenkin nayttaydyimme kulttuuria kunnioittamatta bikineissa, tosin menimme kaikista syrjaisimpaan altaaseen jossa ei ollut muita -paitsi tietenkin kaikki paikan miespuoliset tyontekijat vartijoista puidenistuttajiin katselemassa meita. No, viihdyttiin kuitenkin hyvin, ja kun jo teimme lahtoa altaaseen ilmestyi paikallisia nuoria jotka hamillaan katselivat ja hihittivat meille. Oli todella kuuma paiva, eika kukaan tainut valttya palovammoilta. Saimme henkilokohtaista opastusta (jaa, miksikohan...) paikalliselta vartijalta joka esitteli meille puistoaan ja kavi saannollisin valajoin huolehtimassa (= ruokkimassa silmiaan) meidan terpeistamme. Muuten olemme viettaneet aikaa shoppaillen ja Rauman tytot sivistivat itseaan museokaynnilla, jonka mina ja Aune jo olemmekin kokeneet pari vuotta sitten.
Taalla on jarkyttavan paljon kalliita ketjuja kuten Prada ja Cucci, vaikka enemmistona taallakin taitaa olla koyhat ja keskituloiset. Jakartan rikkaat ovatkin sitten paikalliseen tuloon nahden todella rikkaita. Takseja nakyy ketukuvassa todella paljon ja kadulta saat heti kyydin. Kaupungin paalla leijuva saastepilvi kertoo paljon liikenteesta. Aasiassa ei muuten nay ollenkaan huonokuntoisia autoja.
Jakarta on kaupunki josta sanotaan, etta sita joko rakastaa tai vihaa. Ma olen siina keskivaiheilla. Sanotaan vaikka, etta tama on ok, mutta kaikista kaupungeista mun sydan lyo eniten Kuala Lumpuriin ja Helsinkiin.
Huomenna kello kymmenen paikallista aikaa nousemme junaan kohti Semarangea ja Keletin kylaa. Netissa kayminen vahenee taas huomattavasti, silla hermoni eivat yksinkertaisesti riita siihen super mega hitaaseen nettiin.
Se on moro!
(lahden baariin)
(saatan kylla viela lisata kuvia edelliseen tekstiin)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti