Olimme tanaan koko paivan Damai-nimisella rannalla, aivan mieleton paiva! Ranta on hienon hotellin vieressa ja hotellin kahviossa kavimme syomassa jaateloa ym. Ranta oli autio muista ihmisista ja makasimme siella ainakin kolme tuntia kunnes rasva tirisi ja oli pakko menna varjoon. Hotellissa huomasimme mittavat palovahingot, jotka mulle ovat talla kertaa sijoittuneet alavatsan, lantion ja ylareisien alueelle - eli juuri niihin paikkoihin joihin vain sipaisin nopeasti aurinkorasvaa. Myos kasvoni muistuttavat lahjakkaasti rapua.
Naimme (siis emme naineet vaan naimme, siis silmilla) rannalla kuolleen Jellyfishin, naytti hyytelolta. Laskuvesi oli jattanyt rannan tayteen simpukoita, kivia ja lime-hedelmia. Laitan pari kuvaa rannasta kun paasen parempaan nettiin.
Ollaan kujettu rannalle taksilla, ensimmaisella kerralla kerroimme minne haluamme ja kuski sanoi hinnaksi 45 rumia. Oltiin ihan, ettei todellakaan makseta tuollaista hintaa viiden kilometrin matkasta. Kuskin suu loksahti auki ja sen kaverit repesivat nauruun. Kavi ilmi, ettei rannalle ollut viitta kilometria, vaan lahemmaksi viisikymmenta kilometria (omien arvioidemme mukaan matkaa on noin 35km). Tingattiin hinta 40 rumiin (8e) mika onkin sama hinta kuin mita hotellin asiakkaat maksavat lahtiessaan hotellista Kuchinkiin. Katsotaan miten kay huomisen sademetsareissun, mika sijoittuu Bako Nationalparkiin.
Paivat Borneolla ovat olleet taynna taydellisia hetkia. Rannalla, meren liplattaessa ja pienen tuulen vireen kaydessa. Laheisessa ravintolassa, jossa istuimme isoilla tyynyilla kynttilanvalossa, musiikin soidessa taustalla. Hotellin viileassa sangyssa, makaamassa vasyneena nauramisesta ja typerista toilailuistamme. Haikeaa ajatella, etta jo viikon paasta Aune on Helsingissa. Lohduttavaa kuitenkin on, etta meilla on viela kolme ihanaa viikkoa lastenkodilla, jota jo hetkittain kaipaan. Lahteminen sielta tulee olemaan pelkkaa itkua, mutta sita ennen nautin jokaisesta hetkesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti