All We Are Is Dust In The Wind..

I close my eyes
only for a moment
and the moment's gone
all my dreams
pass before my eyes a curiosity
dust in the wind
all they are is dust in the wind..


Viimeista iltaa viedaan. Istun tassa koneella saunan raikkaana, terassilla juotu olut suussa maistuen. Sauna on kuin vanhasta Suomi-filmista, kiuas on kuljetettu kotimaasta. Pala suomalaisuutta viidakon keskella. Saatiin Anna-Liisalta todistukset, lahjoitettiin ylimaaraisia vaatteitamme lapsille ja punnitsimme rinkat seka itsemme; viehatysvoimani on lisaantynyt neljalla kilolla. Ibu kavi asken hyvastelemassa, han lahtee kotiin vappaapaivia viettamaan.
Vaikka olo on haikea, en jotenkin taysin viela ymmarra, etta kymmenen tunnin kuluttua (klo 23 suomen aikaan) lahdemme pois.

Haikeuden keskella olemme myos nauraneet paljon, viimeksi juuri ennen saunomista, kun suuri ampiainen seurasi meita saunaan. Ma sitten tarkeana huitasin sen pois ja juoksin karkuun, ja yht akkia Martina juoksee kilometrin paahan nakymattomiin musta ja kiljuu mennessaan, etta se on sun lahkeessa!!! (reilu meininki ...)
Kiljun ja huudan keskella keittiota, ja kun en saa vastausta siihen missa kohtaa ampianen on, suljen silmani kasilla. Pian keittaja, ibu ja Martha, lastenkodin tytto, seisovat ymparillani ja yrittavat saada selvaa miksi kiljun ja suljen silmani. Pian he ymmarrtavat, etta ahaa, taas on kaupunkilaistytoilla joku otokkakammo meneillaan ja alkavat ravistelemaan vaatteitani. Ibu veti paitani ylos ja Martha kaiveli housujani, mutta ampiaista ei loytynyt. Se olikin tippunut maahan jo heti saunan ovella, ja rohkea viidakkotyttomme Martha tallasi ampiaisen paljaalla jalallaan. Taman jalkeen minut saatettiin kadesta pitaen ja halauksilla takaisn saunaan..

No, kohta meilla alkaa lasten synttarijuhlat, taytyy menna harjaamaan hiukset. Ajattelin nukkua puoli kolmeen saakka, mikali saan unta. Viime yo oli niin tuska kuuma, etta nukuin todella huonosti. Sitten meilla on kolmen tunnin ajo lentokentalle Semarangeen, jossa odotamme kaksi tuntia lennon lahtoa. Tunnin kuluttua olemme Jakartassa, jossa odotamme kuusi tuntia ja lennamme Abu Dhabiin muistaakseni seitseman-kahdeksan tuntia. Sitten on taas viiden tunnin odottaminen ennen Saksan lentoa, ja sitten olemmekin jo melkein kotona.

Jos joku on kiinnostunut avustamaan lastenkotia milla tahansa tavalla, ottakaa yhteytta. Talla hetkella suuri tarve olisi lehmien ostoon (maitoa lapsille ja kylan koyhimmille ja diabetespotilaille) ja lasten hampaiden hoitoon tarkoitetulla rahalla. Esimerkiksi Diakonissalaitoksen sisaret kouluttavat yhta tyttoa ja eraan koulun taksvarkkirahat lahjoitetaan lastenkodille yhden lehman ostoon (joita tarvitaan viisi). Myos oman kummilapsen saaminen on mahdollista, eika vaadi rahallista tukemista vaan jo pelkastaan synttarikortin lahettaminen lapselle merkitsee paljon. Retkeilijat voivat vuokrata majoitustiloja vuoristosta ja lastenkoti ottaa avoimen mielen omaavia opiskelijoita harjoitteluun asumiskuluja vastaan.

Lahe menee!