Tassa pieni kurkistus Petronas Twin Towerseihin, joiden juuressa ollaan shoppailtu.
No niin, kayn vahan hitaalla. Olimme eilen Passion-nimisella klubilla joka oli taynna aasialaista tanssikansaa, hyvaa musiikkia ja kauniita naisia. Oli saatanan kuuma ja joimme reippaalla tahdilla vodka limea (todella hyvaa!). Kavaisin vahan tanssiparketillakin ja kun tulin takasin poytaan, joku jumalattoman kokoinen kaappi, joka naytti tarjoilijalta, tuli pyytamaan mua istumaan sen kavereiden poytaan. Lasi taytettiin wiskilla, ja niita ilmaisia laseja tuli illan aikana vedettya ainakin viisi. Viitoin myos Martinan ja Aunen poytaan, jotta saisimme mahdollisimman paljon hyodyttya ilmaisesta juomasta. Kun joimme Martinan kanssa ekat lasit ykkosella (ja hei, ma en IKINA juo wiskia!!!!!!!!), kaappi katsoi meita kauhuissaan ja kysyi WHAT'S WRONG WITH YOU?!.
Pian kavi ilmi, etta illan isanta oli mua vastapaata istunut aivan Sean Kingstonin nakoinen rap-tahti jonka nimi ei jaanyt kenellekaan mieleen, ja etta se "tarjoilija" oli taman tyypin henkivartija, ja niita oli ainakin kaksi kappaletta. Siina sitten ryypattiin perisuomalaiseen tyyliin vartijoiden tayttaessa laseja ja heitettiin isannan kanssa lappaa. Meilla oli todella hauskaa, ja pilkun jalkeen suunniteltiin karkausoperaatio menemalla vessaan. Muuten ihan hyva, mutta kun paastiin ulos vessasta nama kaksi henkivartijaa olivat meita vastassa ja ammattimaisin elkein johdattivat meidat ulos klubilta. Tunsin itseni todella tarkeaksi kaikkien katsoessa vieressa. Sen verran onneksi jarki toimi, etta kun lahestyimme harmaata (?) ferraria, kysyimme minne olemme menossa. Tyyppi sanoi heittavansa meidat hotellillemme, ja niin ahtauduin Martinan ja kahden henkivartijan, joista toinen luojan kiitos oli hieman pienepaa kokoa, kanssa takapenkille ja paadyin istumaan Martinan sylliin. Isanta laittoi musiikin soimaan ja lahti meidan laulumme saestyksella hurjastelemaan paatonta vauhtia pitkin Kuala Lumpurin katuja. Jossain vaiheessa sanoin sille, etta Finnish covernment will be very angry if i die, ja tyyppi piti sita hyvanakin vitsina. Paastiin sitten turvallisesti ulos hotellin edessa ja sovittiin, etta nahdaan ne tanaan samassa paikassa.
Aamulla herasin siihen kun Aune lahti oksentamaan. Oma oloni oli heikko ja heikkeni entisestaan kun tilasin pitakanaa ravintolassa; ruoka jai lautaselle. Nyt kun paiva on vietetty pimeassa hotellihuoneessa, alan tuntea itseni ihmiseksi. Viela pitaisi pakata, kone lahtee yhdelta kohti Borneota ja Kuchinkia, joka on Sarawakin paakaupunki. Alan olla jo todella huolissani rusketuksestani joten toivon loytavani kauniin ja hiljaisen rannan jostain. Olisin viihtynyt Kuala Lumpurissa viela ainakin viikon, mutta aikataulu ei anna periksi. Jakartaan pitaa viela ehtia ja lahto takaisin lastenkodille tapahtuu 10.4.
Sanon vaan, etten ikina enaa juo wiskia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti